Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:41964 kpl

16.03.2011 HM

Heidi P

Törmäys reunamerkkiin

Raumalta Isnäsiin matkalla ollut Antiquan lipun alla purjehtiva saksalainen alus (kaksoisrekisteri) törmäsi Rauman syväväylällä reunamerkkiin nro 5 (Clio). Reunamerkki vaurioitui ja aluksen keula vajosi pohjaan aluksen siirryttyä Rauman satamaan törmäyksestä aiheutuneiden vaurioiden johdosta.

 

Aika                29.9.1988 kello 00.50

Paikka            

  • Rauman syväväylä
  • reunamerkki nro 5 (Clio)
  • merikartta nro 41

Alus                                   

  • Ms Heidi P
  • brutto 498 rekisteritonnia
  • pituus 68 m; leveys 12 m
  • syväys keulassa 3,30 m ja perässä 3,60 m
  • lastina sahatavaraa 1214 kuutiometriä
  • nopeus 10 solmua

Luotsiasema      Rauman luotsiasema

Tapahtumaselostus

Ms Heidi P irrotettiin 29.9.1988 kello 00.00 laiturista, jolloin alus lähti merelle pitkin Rauman syväväylää.  Satama-alueella alusta ohjasi päällikkö luotsin antamien ohjeiden mukaan.  Näkyvyys oli hyvä, eikä ohjailussa ollut mitään vaikeuksia.

Järviluodon linjaa kuljettaessa saapui aluksen yliperämies komen­tosillalle. Reunamerkki nro 6:n kohdalla aluksen päällikkö ilmoit­ti vatsavaivoihin liittyen poistuvansa hetkeksi komentosillalta ja yliperämies aloitti aluksen ohjauksen. Luotsin tähystäessä reunamerkki nro 5:ttä (Clio) siinä ei havaittu valoa, mutta Urmluodon linjavalot takana vasemmalla näkyivät erittäin hyvin. Myös Cliosta merellepäin olevat reunamerkkien valot olivat nähtävissä.

Urmluodon linjaa lähestyttäessä luotsi siirtyi ruotihytistä komen­tosillan vasemmalle siivelle, josta hän antoi ruorissa olevalle yliperämiehelle käskyn kääntää ruoria oikealle ja suunnaksi 287°.  Alus alkoikin kääntyä hiljaa oikealle ja linjan ollessa melkein kiinni takana luotsi siirtyi komentosillan oikealle puolelle tähystämään Clion reunamerkkiä. Samalla luotsi huomasi, että alus kääntyy liikaa oikealle, jolloin hän antoi välittömästi käskyn kääntää ruoria vasemmalle ja hetken kuluttua kaikki vasemmalle.  Koska alus ei vieläkään lakannut kääntymästä oikealle, ryntäsi luotsi ruorihyttiin ja huomasi ruorikulman osoittimen näyttävän 30 astetta oikealle.  Luotsin sanottua vielä kerran: "Kaikki vasemmal­le" yliperämies käänsi ruoria vasemmalle ja ruorikulman osoitin kääntyi myös samaan suuntaan.

Tässä vaiheessa havaittiin Clion reunamerkki hyvin lähellä keulan suunnassa ja todettiin, että alus ei ehtisi enää väistää sitä. Koska muuta ei ollut tehtävissä pysäytettiin kone ja samalla alus törmäsi reunamerkkiin.  Törmäys tapahtui klo 00.50 kohdistuen keulan oikealle puolelle, jolloin alus kääntyi voimakkaasti vasem­malle.  Tällöin saapui aluksen päällikkö komentosillalle ja kysyi: "Mitä on tapahtunut?"  Saatuaan tiedot tapahtuneesta hän määräsi yliperämiehen tutkimaan keulan ja lastiruuman mahdolliset vuodot ja vauriot.  Törmäyksen jälkeen alus pysäytettiin keskelle väylää.  

Koska pahempia vuotoja ei havaittu, ohjattiin alus avomerelle sen kääntämiseksi takaisin Rauman satamaan.  Klo 02.10 alkoi paluu­matka satamaan ja alus kiinnittyi laituriin klo 03.00.

Laiturilla vaurioita tutkittaessa havaittiin, että alus alkoi vajota nopeasti.

Oikeudenkäynti

Kantaja          Suomen valtio / merenkulkuhallitus / Hannu Makkonen

Vastaaja        Laivaisäntä Fritz Pencwitt / Henrik Langenskiöld

MKH:n esittämät väitteet vahingonkorvausvaatimuksen tueksi:

  • aluksen virheellinen käsittely aiheutti aluksen joutumisen pois väylältä ja törmäämisen reunamerkkiin
  • laivaisäntä on vastuussa reunamerkille aiheutuneista vahingoista merilain 11 §:n mukaan
  • laivaisäntä on vastuussa vahingoista myös tuottamuksesta riippumatta vesilain 1 luvun 25 §:n mukaisesti
  • aluksen henkilökunta ei osallistunut aluksen navigointiin
  • ainoa aluksen henkilökuntaan kuuluva henkilö komentosillalla oli yliperämies, joka oli ruorissa
  • ruorissa ollessa ei voinut seurata tutkaa eikä kompassia
  • aluksen navigointilaitteet olivat puutteelliset, koska ainoastaan yksi laivaväkeen kuuluva henkilö ei pysty toimimaan sekä ruorissa että navigoimaan alusta
  • luotsi on päällikön neuvonantaja
  • vastuu aluksesta on päälliköllä tai vahtipäälliköllä - ei luotsilla
  • MKH vaatii laivaisännältä FIM 269.973,55 sekä oikeudenkäyntikulut

Laivaisännän vastine

  • haveri on johtunut luotsin virheestä ja sammuneesta reunamerkkivalosta
  • luotsi on laiminlyönyt kiinnittää aluksen kulkuun riittävää huomiota
  • luotsi on laiminlyönyt kutsua päällikön komentosillalle käännöstä varten
  • luotsi ei ole varoittanut aluksen henkilökuntaa sammuneesta reunamerkistä
  • luotsi on virheellisellä tavalla puuttunut aluksen ohjailuun juuri ennen törmäystä seurauksella, että alus menetti ohjailukykynsä
  • Suomen valtio on yksin vastuussa aiheutuneista vahingoista
  • valtio ei voi saada korvausta reunamerkille aiheutuneesta vahingosta siltä osin kuin luotsi (valtion virkamies) on osaltaan vaikuttanut vahingon syntymiseen (passiivinen identifikaatio)
  • Suomen valtio vastaa väylän kunnosta sekä siinä olevien puutteiden aluksille aiheuttamista vahingoista

Turun merioikeus 13.11.1989

Ratkaisun perustelut:

Vesilain mukainen vastuu

  • Koska luksen kulku edellytti laivaväen ohella myös luotsin toimenpiteitä, ei ole kyseessä sellainen tilanne, johon vesi­lain 1 luvun 25 §:n mukaan liittyy vaarantamisvastuu
  • vastuu aluksen aiheuttamasta vahingoista määräytyy näin ollen merilain eikä vesilain säännösten mukaan

Laivaväen toiminta

  • poistuttuaan komentosillalta päällikkö oli laiminlyönyt huolehtia komentosiltamiehityksen riittävyydestä kutsumalla paikalle ruorimiehen, jolloin yliperämies olisi voinut toimia varsinaisessa tehtävässään aluksen vahtipäällikkönä
  • yliperämies toimi kyseisessä tilanteessa tosiasiallisesti pelkästään ruorimiehenä, jonka johdosta komentosillalta oli puuttunut vahtipäällikön tehtäviä hoitava henkilö
  • näin ollen kansivahdin kokoonpano ei ole ollut vallitsevat olosuhteet ja tilanne huomioonottaen asianmukainen ja riittävä
  • luotsin läsnäolo ei ole vapauttanut päällikköä hänen tehtävistään ja velvollisuuksistaan varmistaa aluksen turvallisuus

Luotsin osuus

  • päällikön poistuttua komentosillalta on luotsin täytynyt käsittää, että komentosiltamiehitys on ollut riittämätön aluksen turvalliseen kuljettamiseen
  • luotsin olisi osaltaan aluksen kuljettamisesta vastaavana tullut kiinnittää asian tilaan huomiota vaatimalla komentosillalle aluksen turvallisen kulun edellyttämää miehitystä
  • sitä vastoin merioikeus katsoo näyttämättä jääneen, että luotsi olisi antanut virheellisiä ohjauskäskyjä tai että hän muulla tavalla olisi myötävaikuttanut vahingon syntymiseen

Reunamerkin osuus

  • reunamerkkien valoja ei varsinaisesti ole tarkoitettu käytettä­väksi alusten navigoinnin apuvälineinä
  • navigointia avustavana seikkana ja merenkulun turvallisuuden kannalta reunamerkin valolla on kuitenkin katsottava oleva merkitystä, jonka johdosta reunamerkin valon sammumisella on osaltaan syy-yhteys reunamerkkiin törmäämiseen

Ratkaisu:       

  • MKH:n osuus     5%
  • luotsin osuus   15%
  • aluksen osuus  80%

Korvaukset:   Valtio saa FIM 210.378,84 sekä kulut FIM 4.800,-

Turun hovioikeus 23.11.1990

Ratkaisun perustelut:

Reunamerkin osuus

  • jos reunamerkin valo olisi palanut, olisivat sekä luotsi että ruorimiehenä toiminut yliperämies tai ainakin jompikumpi heistä nähneet reunamerkin niin etäältä, että yhteentörmäys olisi voitu välttää
  • sen vuoksi yhteentörmäys on osaksi johtunut siitä, että valo oli sammunut

Ratkaisu:        ei muutosta

Korvaukset:     ei muutosta

Osapuolet tyytyivät hovioikeuden ratkaisuun, joka siis sai lainvoiman.

 

Omat subjektiiviset toteamukset

Aluksen laivaväki oli melko pieni.  Yliperämies oli yöllä tuonut aluksen Raumalle, päivän aikana hän valvoi lastauksen ja illalla hän oli taas mukana komentosillalla.  Väsymyksellä on ollut merkittävä osuus yliperämiehen mahdollisuuksiin noudattaa luotsin ohjailukomentoja.  Erityistä huomiota kiinnitti, ettei ruorissa oleva henkilö näe kompassia eikä voi seurata tutkaa.