10.04.2011 TL & HM

Salamis

Liberialainen ms Salamis törmäsi Rauman syväväylällä Urmluodon lin­jal­le pyr­kies­sään Erkki-poijuun ja Reunamerkkiin nro 1

Aika

• 17.09.1983 kel­lo 00.04 ja 00.06 - 00.09

Paikka

• Rauman syväväylä, Urmluodon linja, Erkki -poiju ja Reu­na­merk­ki nro 1
• N 61°06,20; E 21°15,09

Alus

• Ms Salamis; ex Gothic Wasa
• brutto 14 584 rekisteritonnia
• pituus 172,21 m; le­veys 22,91 m
• syväys keulassa 4,85 m ja peräs­sä 7,10 m
• vauhti 8 solmua

Tapahtumaselostus

Ms Salamis lähti 15.09.1983 kello 23.13 Kemis­tä Raumalle lastinaan paperia ja selluloosaa.

Luotsi nousi alukseen 16.09 kello 23.30 luotsatak­seen sen Raumalle.  Näkyvyys oli tällöin n. 3,5 mpk ja tuuli etelä­lounaasta 12 m/s.  Näky­vyys parani vähitellen ja oli kello 23.45 noin 4,5 - 5 mpk.

Alus kulki aluksi Rihtniemen linjaa.  Noin kello 23.58 kurssia muu­tet­tiin, jotta tul­tai­siin Urm­luodon linjal­le.

Keskiyön aikaan alus oli kurssilla 111° ja Urmluodon linjan molem­mat loistot linjassa.  Nopeus oli 6 solmua.  Luotsi kehotti päällikköä siirtymään komentosil­lan oi­keal­le laidalle ja jäi itse vasemmalle.  Päällikkö lisäsi vauhdin 8 solmuun luotsin kehotuksesta kello 00.03.

Kello 00.04 alus ohitti Erkki-poijun.  Samanaikaisesti päällikkö näki, että linja aukesi ja että alus oli yhtäkkiä nopeasti sortu­nut vasemmalle.  Päällikkö ilmoitti havaintonsa luotsille, joka il­moit­ti tehneensä saman havainnon ja antoi käskyn muuttaa kurssia 111°:sta 113°:een, jonka ruorimies heti toteutti.

Samanaikaisesti kuului pamaus aluksen vasemmalta sivulta.  Myöhemmin ilmeni, että alus oli törmännyt Erkki-poijuun.

Kello 00.05 päällikkö teki seuraavat manööverit: stop, hiljaa taakse, stop sekä aivan hiljaa eteen.  Mikään näistä manööve­reistä ei vaikuttanut kurssiin.  Koska loki osoitti koko ajan 8 solmua, päällikkö totesi, ettei alus voinut olla karilla.  Hän otti koneella aivan hiljaa eteen ja meni takaisin komentosillan oikeal­le puolelle. Silloin hän näki, että linja oli edelleen auki ja odotti sen menevän kiinni.

Kello 00.06 kuului jälleen vasemmalta pamahduksia, tällä kertaa useam­pia ja alus kallistui oikealle.  Päällikkö sanoi luotsil­le, että tällä kertaa aluksen on täytynyt saada pohjakoske­tus ja otti taas stop koneessa. Mutta luotsi sanoi, että on mahdo­tonta saada pohja­koske­tusta tässä paikassa ja kehotti päällikköä ajamaan vain.  Päällikkö otti taas eteen koneessa.  Vauhti oli koko ajan 8 solmua. Myöhem­min osoittautui, että alus oli törmännyt Reunamerk­kiin nro 1.

Alus siirtyi takaisin Urmluodon linjalle ja matka jatkui ilman huomautuksia Raumalle, jonne se saapui kello 01.20.  Laiturilta voitiin havaita aluksen vasemmassa kyljessä iso reikä ja painaumia.

Törmäyksien johdosta Erkki -poiju ja Reunamerkki nro 1 vaurioituivat, joiden korjaamisesta aiheutui valtiolle FIM 403 275,78 kustannus.

Oikeudenkäynti

Kanne 1 (vahingonkorvaus)

Kantaja

• Suomen valtio / merenkulkuhallitus / OTK Hannu Makkonen

Vastaaja

• Monticello Shipping Ltd, Monrovia, Liberia / Gustav Langenskiöld

Kanne 2 (vahingonkorvaus)

Kantaja

• Monticello Shipping Ltd, Monrovia, Liberia

Vastaaja

• Suomen valtio / merenkulkuhallitus / OTK Hannu Makkonen

Kanne 3 (rikosasia)

Syyttäjä

• Kaupunginviskaali Pekka Niskanen

Syytetty

• Luotsi / AA Juha Imppu

Asianomistajat

• 1. Suomen valtio / merenkulkuhallitus

• 2. Monticello Shipping Ltd, Monrovia,Liberia

Kanteet käsiteltiin yhdessä.

Vahingonkorvausasia

Monticello Shipping Ltd:n esittämät väitteet:

• Luotsi on tehnyt luotsausvirheen laiminlyödessään huomioida törmäysalueella olevien mahdollisten voimakkaiden virtojen vaikutukset.

• Luotsausvirhe on johtunut siitä, että luotsi ei ole saanut navigointia varten riittäviä tietoja kulkuväylän virtaolosuh­teista luotsiasemalta, mikä on johtunut luotsiviranomaisten laiminlyönnistä.

• Kulkuväylä, jolla törmäys on tapahtunut, on ollut puutteellises­ti merkitty pimeän aikana kulkua varten.

• Suomen valtio on laiminlyönyt antaa luotseille ohjeita pimeän aikana tapahtuvaa luotsausta varten.

• Suomen valtio on vastuussa vahingosta, joka on aiheutunut puut­teellisesti merkitystä kulkuväylästä ja puutteellisista luot­sausohjeista.

• Suomen valtio on velvoitettava maksamaan aluksen vaurioista vahingonkorvausta FIM 134 000.

MKH:n esittämät väitteet:

• Rauman väylässä ei ole puutteita.

• Aluksen virheellinen käsittely aiheutti aluksen joutumisen pois väylältä ja törmäämisen merenkulkuhallituksen ylläpitämiin merenkulun turvalaitteisiin.

• Törmäys aiheutui voimakkaan tuulen aiheuttamasta sorrosta, jota ei huomioitu lainkaan ennen kuin alus oli käy­tän­nölli­sesti kat­soen poijun päällä.

• Aluksen navigoinnista vastaa sen päällikkö, jonka tulee olla perillä sen ohjailuominaisuuksista sekä tuulen vaikutuksesta niihin.

• Aluksen päällikkö on rikkonut merilain 49 §:n säännöksiä vas­taan, koska hän ei ole huolehtinut siitä, että alusta olisi käsitelty hyvän merimiestavan mukaisesti ottamalla huomioon väylän kapeu­s ja voimakkaan sivutuulen vaikutus.

• Merilain 11 §:n mukaan laivaisäntä on vastuussa mm. aluksen päällikön, laivaväen tai luotsin toimessaan tekemällä virheellä tai laiminlyönnillä aiheuttamasta vahingosta.

• Laivanisäntä on vastuussa merenkulun turvalaitteisiin törmäämi­sestä aiheutuneesta vahingosta myös tuottamuksesta riippumatta vesilain 1 luvun 25 §:n perusteella.

• Monticello Shipping Ltd on velvoitettava maksamaan  valtiolle va­hin­gon­kor­vausta FIM 403 275,78.

Rikosasia

Luotsia vastaan esitetty syyte:

• Luotsausasetuksen rikkominen.

Syytteen perusteet:

• Lainkohdat: luotsausasetus 20 § ja 47 § 2 mom.

• Luotsi on laiminlyönyt huolehtia siitä, että alus pysyy kulku­väylällä sekä laiminlyönyt kiinnittää aluksen kulkuun herkeämätöntä ja tark­kaa huomiota seurauksin, että alus on törmännyt väylän linjasta n. 40 metrin päässä olevaan poijuun ja tämän jälkeen vielä n. 60 metrin päässä linjasta sijait­sevaan reunamerkkiin luotsin suorittaman liian pienen suunnan­muutoksen seurauksena.

Luotsin vastine:

• Luotsausasetuksen 47 §:n 2 momentti, jonka perusteella luotsille on vaadittu rangaistusta, koskee luot­sin teke­män virheen tai lai­min­lyön­nin ran­kaisemista, kun kysy­mys on linja­luot­sin teke­mästä vir­heestä tai laiminlyönnistä.  Koska luotsi ei toimi linjaluotsina, ei kyseistä asetuksen kohtaa voida soveltaa.  Sen sijaan tulisi soveltaa luotsausasetuksen 47 §:n 1 momenttia, jonka mukaan luotsin rankaisemisesta virassa tehdystä virheestä tai laiminlyönnistä on säädetty erikseen asetuksen ulkopuolella.

• Onnettomuus on johtunut mm. seuraavista tekijöistä:

1. aluksen korkean kyljen muodostama suuri tuulipinta ja aluksen oikealta puolelta puhaltanut voi­makas tuuli
2. yllättävä ja voimakas virta
3. aluksen koko ja sen aluksen ohjaukselle väylän kapeudesta johtuen asettamat rajoitukset
4. aluksen koosta ja rakenteesta johtuva linjo­jen tä­hystämi­sen ja tarkkailemisen vaikeus.
5. Aluksen alkaessa sortua vasemmalle, jolloin se oli aja­nut poijun yli, pääl­lik­kö hiljensi vauhtia konekäskynvälittimellä, vaik­ka luot­si oli käske­nyt lisätä vauhtia. Tämä on aiheut­tanut sen, että alus on sortunut vasemmalle vieläkin enem­män ja törmännyt hetken kuluttua myös reunamerkkiin.  Mikäli päällikkö olisi totellut luotsin käskyä lisätä vauhtia, olisi törmäys reunamerkkiin voitu mahdollisesti välttää kokonaan ja alus saada takaisin kurssille. Toimittuaan vastoin luotsin käskyjä, päällikkö on yksin vastuus­sa reunamerkkiin törmäämisestä.
6. Väylässä esiintyy turvallisuutta vaarantavia puutteita ja heik­kouksia merenkulkuhallituksen välinpitämättömän suhtautumisen takia.

Rauman raastuvanoikeus 04.02.1985

Ratkaisun perusteet:

• Virtausolosuhteet tapahtuma-alueella ovat normaalit.

• Jutussa ei ole käynyt ilmi seikkaa, jonka perusteella luotsivi­ranomaisten olisi pitänyt antaa luotseille erityisiä ohjeita pimeän aikaan tapahtuvaa luotsausta varten kyseisellä väylällä.

• Ei ole näytetty, että väylä olisi puutteellisesti merkitty.

• Päällikkö on laiminlyönyt valvoa, että luotsi voimakkaassa sivutuulessa hiljaisella nopeudella ajettaessa riittävän ajoissa ja riittävässä määrin ottaa aluksen ohjailtavuuteen vaikuttavat tekijät huomioon.  

• Päällikön hyvän merimiestaidon vastainen menettely on osaltaan aiheuttanut aluksen sortumisen pois väy­lältä.  Päällikön osuutta tapahtumaan lisää se, että navigointi tapahtui hyvän näkyvyyden vallitessa selvästi merkityllä ja viitoitetulla väylällä, eikä aluksen ohjailu näin ollen ole ollut merkittävässä määrin luotsin paikallistuntemuksen varassa.

• Luotsi on laiminlyönyt voimakkaassa sivutuulessa hiljaisella nopeudella ajettaessa riittävän ajoissa ja riittävässä määrin ottaa huomioon aluksen ohjailtavuuteen vaikuttavat tekijät ja siten huolehtia siitä, että alus pysyy kulkuväylällä.

• Luotsin osuus vahinkoon 1/2, laivaväen 1/2.

• Merilain 11 §:n mukaan laivaisäntä on vastuussa vahingosta, jonka mm. päällikkö tai luotsi on toimessaan tekemällään vir­heellä tai laiminlyönnillä aiheuttanut. Yleisten vahingonkorvau­soikeudellisten periaatteiden mukaan vahingon kärsineelle tuo­mittavaa korvausta voidaan alentaa, jos vahinkoon on myötävai­kut­tanut vahingonkärsineen palveluksessa ollut työntekijä tai virkamies virheellään tai laiminlyönnillään.  Siitä huolimatta, että valtio ei vahingonkorvauslain 3 luvun 7 §:n mukaan vastaa luotsauksessa aiheutuneesta vahingosta, voidaan sille tuomitta­vaa vahingonkorvausta edellä mainitun periaatteen mukaisesti alentaa.

Ratkaisu:

• Valtio saa itse vastata poijun ja reunamerkin vahingoista luotsin osuutta vastaavalta osalta vahinkoon eli 50 prosentista.  Monticello Shipping Ltd velvoitetaan suorittamaan valtiolle 50 prosenttia korjauskustannuksista eli FIM 201 637,89

• Suomen valtio ei ole laivaisännälle korvausvelvollinen.

• Luotsin syyksi luetaan yksin teoin tehdyt varomattomuudesta tehty virkavirhe ja kahden merimerkin tuottamuksellinen vahin­goittami­nen ja hänelle tuomitaan 40 päiväsakkoa á FIM 77 (= FIM 3 080).

• Luotsi velvoitetaan suorittamaan valtiolle vahingonkorvauksena poijun ja reunamerkin korjauskustannuksista FIM 15 000.

• Luotsi valitti saamastaan tuomiosta.

Turun hovioikeus 11.02.1986

• Ei muutosta.