26.03.2011 HM
Arctic Wasa
Karilleajo
Ruotsin Rönskäristä malmilastissa Helsingborgiin matkalla ollut ruotsalainen kauppa-alus ajoi karille Sjögrundin matalaa osoittavan viitan itäpuolella paikassa, jossa merikartan lähimmät syvyysmerkinnät osoittivat 17 ja 37 metrin syvyyksiä.
Aika
Paikka
- Ulkomeri, Vaasan eteläpuolella, Sjögrundin itäpuolella
- merikartta nro D 907 ja D 270
Alus
- Ms Arctic Wasa
- brutto 15966 rekisteritonnia
- pituus 177 m; leveys 23 m
- syväys keulassa 10,20 m ja perässä 10,50 m
- nopeus 14 solmua
Luotsipiiri
Oikeudenkäynti
Kantajat / AA Henrik Langenskiöld
- Vakuutusyhtiö SÅAF, Göteborg
- Vakuutusyhtiö Skandia, Tukholma
- Varustamo Partrederiet för Arctic Wasa (Salen), Tukholma
Vastaaja
- Suomen valtio / merenkulkuhallitus / OTK Hannu Makkonen
MKH:ta vastaan esitetyt väitteet:
- merenkulkuhallitus ei ole merkinnyt vuonna 1971 löytämäänsä 9 metrin matalaa merikarttaan eikä muutoinkaan varoittanut merenkulkijoita matalan olemassa olosta
- alue oli muodostunut liikennealueeksi, jolla olevista matalista olisi pitänyt olla merkintä merikartassa
- suomalaiset jäänmurtajaat olivat antaneet sellaiset reittipisteet, jotka suoralla viivalla yhdistettyinä johtivat Sjögrundin viitan itäpuolisille vesialueille
- MKH:n on maksettava vahingonkorvausta SEK 12.792.155
- sekä oikeudenkäyntikulut FIM 450 000
MKH:n vastine:
- karilleajopaikka on Suomen aluevesirajan ulkopuolella
- karilleajopaikka ei ole väylällä
- Sjögrundin viitta osoittaa, ettei sen itäpuolella ole riittävästi tutkittua kulkukelpoista vesialuetta
- syvyystiedot muualla kuin väyläalueilla ovat vain suuntaa antavia
- merenkulkuhallitus vastaa vain väyläalueiden syvyystiedoista
- Sjögrundin luona jäätilanne oli niin helppo, etteivät alukset tarvinneet jäänmurtaja-avustusta
- aluksen saamat reittipisteet olivat ruotsalaisen jm Frej'n määrittelemiä
- kauppa-alus navigoi aina omalla vastuullaan, vaikka olisikin jäänmurtajan avustettavana
- aluksen päällikkö teki virheen viedessään aluksensa viitan väärälle puolelle karikkoisille vesille, joita ei ollut tarkoitettu kauppamerenkulkuun
Helsingin merioikeus 25.8.1987
Ratkaisun perustelut:
- kun 9 metrin matala vuonna 1971 löydettiin, ei matalaa vallinneissa olosuhteissa ollut pidettävä merenkululle vaarallisena, eikä merenmittausretkikunnan päällikkö siten ole syyllistynyt laiminlyöntiin jättäessään tekemättä erityisen ilmoituksen havaitusta matalasta
- merenkulkuhallituksen tiedossa ei ole näytetty olleen, että Sjögrundin itäpuolista vesialuetta oli käytetty liikennealueena
- merenkulkuhallitus ei ole poikennut normaalista väyläalueiden ulkopuolella olevien alueiden kartoituksesta
- suomalaiset jäänmurtajat eivät pelkästään vastaanottamalla Frej'n antaman kyseisen liikennepisteen vastaa annettujen pisteiden muodostamasta ohjeellisesta kulkureitistä ja sen turvallisuudesta
Ratkaisu
- kanne hylätään
- kantajien on korvattava MKH:n oikeudenkäyntikulut FIM 20 000
Helsingin hovioikeus 16.3.1988
Ratkaisun perustelut:
- Sjögrundin itäpuolinen alue ei ole merenkulkuun hyväksyttyä tai sellaiseksi merkittyä aluetta
- jäänmurtajien antamat reittipisteet eivät ole sellaista tiedotetta, joka vapauttaisi aluksen päällikön vastuusta aluksensa turvallisesta navigoinnista tai aiheuttaisi jäänmurtajan omistajalle vastuun turvallisesta merenkulusta reittipisteiden osoittamalla alueella
Ratkaisu
- ei muutosta merioikeuden päätökseen
- kantajien on korvattava MKH:n oikudenkäyntikulut HO:ssa FIM 1.000
Korkein oikeus 2.10.1989
Ratkaisun perustelut:
- Sjögrundin matalikon länsiviitta osoitti, että laivojen tuli kulkea viitan länsipuolella olevalla avomerialueella
- kari ei ollut vaarallinen merenkululle
- jäänmurtajien välittämät, kulloinkin vallinneiden jääolosuhteiden mukaan osoitetut reittipisteet, ovat vain suuntaa antavia
- KKO:n tiedonantona 1980:93 julkaisemasta ratkaisusta ilmenevän periaatteen mukaan nämä tiedotteet jääolosuhteissa tapahtuvan laivaliikenteen helpottamiseksi eivät ole vapauttaneet Arctic Wasan päällikköä vastuusta aluksen turvallisesta kulusta eivätkä näin ollen ole oikeuttaneet ohjaamaan alusta Sjögrundin länsiviitan itäpuoliselle alueelle
- valtion merenkulkuviranomaiset eivät ole kyseisen karin merkitsemisen tai siitä tiedottamisen suhteen tuottamuksesta laiminlyöneet velvollisuuttaan
Ratkaisu
- ei muutosta
- kantajien on korvattava MKH:n kulut KKO:ssa FIM 1 000
Omat sujektiiviset kommentit
Korkein oikeus viittasi tapaukseen vuodelta 1969, jossa se jm Sisun ja ms Finnboardin tapausta koskevassa tiedonannossaan nro 93 vuodelta 1980 on katsonut yleiseksi periaatteeksi, että jäänmurtajan avaamassa uomassa kulkeminen ei vapauta aluksen päällikköä velvollisuudesta vastata aluksen turvallisesta kulusta edes silloin, kun uoma avataan nimenomaan tuota alusta varten ja se seuraa jäänmurtajaa.
Kantajien väite siitä, että suomalaisten jäänmurtajien henkilökunta määrittelisi kelvottomia reittipisteitä, osoittautui virheelliseksi. Suomalaisten jäänmurtajien radiopäiväkirjasta löytyi merkintä, jonka mukaan kysseiset reittipisteet olivat ruotsalaisen jäänmurtaja Frej:n määrittelemät.
Syy siihen, ettei noin 10 vuotta aikaisemmin löydettyä 9 metrin matalaa oltu merkitty merikarttoihin, johtui siitä, ettei matalaa pidetty merenkulkua vaarantavana, sillä tuolloin Perämerellä ei vielä liikkunut aluksia, jotka olisivat tarvinneet yli 7,3 metriä vettä kölinsä alle. Suomen puolella ainoastaan Kokkolaan johti 9 metrin väylä tuohon aikaan.
Tapauksessa saavutetun voiton merkkinä minulla on vielä raskas kuparivasara, jonka merenmittaajat löysivät karilleajopaikalta. Uskomme sen pudonneet Arctic Wasa -aluksesta, sillä sen pohjaan tuli aluksen pituinen noin 1,5 metrinen ura. |