29.03.2011

Bore X

Ms Bore X sai pohjakosketuksen kul­kies­saan Valkon (Lo­viisan) väy­läl­lä, Monäsin linjalla.

Aika:     

• 2.7.1973 kello 20.55

Paikka:  

• Valkon (Loviisan) väylä
• Monäsin linja
• län­si­vii­ttojen nro 104 ja 105 lä­hel­lä

Alus:      

• Ms Bore X
• Brutto 3166 rekisteritonnia
• pituus 113,52 m; leveys 19,2 m
• syväys keulassa 6,41 m ja perässä 6,11 m
• vauh­ti n. 6 - 7 solmua

Ms Bore X lähti Valkosta 2.7.1973 kello 20.40 matkalle Ca­lais´iin, Ranskaan.  Aluk­sella oli mukana luotsi Lo­viisan luot­siasemal­ta.

Kello 20.55 alus törmäsi tuntemattomaan esineeseen Loviisan väy­lällä ollessaan Monäsin linjalla ja sivuutettuaan Trollholmin länsi­viitan noin yhdellä laivanmitalla.

Tällöin aluksessa kuului luotsin kertoman mukaan "yksi bumps" ja alus tuntui tärähtävän.  Päällikkö, perämies ja luotsi totesivat välittömästi aluksen sijainnin.

Kun tärähdys ei ollut voimakas ja koska alukselle ei todettu tul­leen vuotoa, alus jatkoi matkaansa.  Myöhemmin todettiin aluksen pohjassa vaurioita.

Oikeudenkäynti

Kantajat / AA Henrik Langenskiöld

• Ömsesidiga Sjöförsäkringsbolaget Sjöassu­ransföre­nin­gen i Finland, Turku
• Ångfartygs Aktiebolaget Bore, Turku

Vastaaja:  

• Suomen valtio / merenkulkuhallitus / MK OTK Heikki Valkonen & OTK Hannu Makkonen

• Alus on saanut pohjakosketuksen kulkiessaan viitoitetulla väy­läl­lä
• Väylällä olevat Pråmörin (nro 105) ja Trollholmin (nro 104) länsi­vii­tat olivat väärin asete­tut ja siir­ty­neet län­teen oikealta paikaltaan.  Siksi länsi­viittojen väärällä puolella oli vaarallisia kareja
• Merenkulkuviranomaiset ovat syyllistyneet laiminlyöntiin väylän merkitsemisessä
• Valtio on vastuussa vahingosta, joka on syntynyt karilleajossa väärin viitoitetulla väylällä
• Valtio on velvoitettava korvaamaan vahingosta kantajille aiheu­tu­neet kus­tannukset ja rahdin menetys, yhteensä FIM 968 969,58

• Kyseisellä Loviisaan johtavalla 7,3 metrin syvyisellä väylällä suori­tet­tiin 5.-6.7.1973 tarkistusharaus, jossa ei voitu todeta väylän kulkusyvyyden olevan ilmoitettua pienempi sillä alueella, jolla ms Bore X:n on ilmoitettu törmänneen tuntematto­maan esi­neeseen
• Alus oli tapahtumahetkellä sivuuttanut Trollholmin länsiviitan.  Näin ollen sillä seikalla, että länsiviitat nro 105 Pråmörn ja nro 104 Trollholm olivat siirtyneet, edellinen 30 ja jälkimmäi­nen 20 m, oikealta paikaltaan lännemmäksi siten, että niiden ja väylän välille oli jäänyt väylän kulkusyvyyttä matalampia koh­tia, ei voi olla merkitystä, koska aluksen ei ole edes väitetty saaneen pohjakosketusta näiden viittojen välisellä alueella.  MKH:n suorittamien tutkimusten perusteella ei viitan nro 104 eteläpuolella ole voitu todeta olevan sellaisia kareja tai kiviä, joihin ms Bore X olisi voinut törmätä olematta enemmän kuin mainitun Trollholmin viitan virheellisestä sijainnista johtuvan 20 metriä poissa väylältä
• Jos onnettomuus on tapahtunut Monäsin linjalla, se ei ole voinut tapahtua päällikön ja luotsin ilmoittamassa paikassa, vaan sen on täytynyt tapahtua Pråmörin länsiviitan nro 105 vieressä olevalla matalalla
• Kysymyksessä oleva väylänosa tulee navigoida ensisijaisesti linjatauluparin (Monäs alempi ja ylempi) mukaan.  Väylänosalla on myös kelluvia merimerkkejä: länsi- ja itäviittoja sekä poijuja.  Monäsin linja on erittäin herkkä, mikä merkitsee sitä, että linja varoittaa heti, kun alus joutuu vähänkin pois väyläviivalta.  Yleisesti hyväksytyn merimiestaidon ja hyvän merimiestavan mukaan tulee väylällä liikuttaessa ensisijaisesti navigoida kiinteiden merimerkkien, tässä tapauksessa linjataulu­jen, mukaan. Tapahtuma-aikana vallitsi alueella hyvä näkyvyys, joten mitään syytä, miksi linjatauluja ei olisi käytetty, ei ollut
• On yleisesti tunnettua merenkulkijoiden keskuudessa, että kellu­vat merimerkit eivät ole täysin luotettavia ja että navigoinnis­sa onkin käytettävä ensisijaisesti kiinteitä merkkejä
• Koska Monäsin linjalla voidaan täysin turvallisesti navigoi­da linjataulujen avulla, ei se seikka, että länsiviitat nro 105 ja 104 olivat oikeaa sijainti­jaan lännempänä, ole voinut aiheuttaa aluksen vauri­oita
• Päällikkö itse ollessaan ainoana laivan henkilökuntaan kuuluva­na komentosillalla ja hoitaessaan ruoria ei voinut osallistua navigointiin ja on täten syyllistynyt törkeään hyvän merimiesta­van vastaiseen menettelyyn 
• Luotsi ainoana alusta navigoineena henkilönä on tehnyt pahan navigointivirheen, mutta virhe olisi havaittu eikä karil­leajoa olisi tapahtunut, jos aluksen päällikkö olisi hoitanut niitä tehtäviä, jotka päällikölle kuuluvat eikä seissyt ruoris­sa, josta käsin hän ei pystynyt seuraamaan luotsin navigointia eikä myöskään navigoimaan itse

Ratkaisun perusteet:

• Harauksen ja asiantuntijalausuntojen avulla on näytetty, että aluksen paikanmääritys heti onnettomuuden jälkeen on ollut väärä.  Saadun selvityksen perusteella onnettomuuden on täytynyt tapahtua matalikolla, joka sijaitsee länteen Pråmörnin länsivii­tasta nro 105
• Luotsi ja aluksen miehistö eivät ole syyllistyneet hyvän meri­miestavan vastaiseen menettelyyn käyttäessään merikorttiin merkittyä ajolinjaa eikä luottaessaan navigoinnissa Pråmörnin länsiviittaan, mutta he toimivat hyvän merimiestavan vas­taisesti kun eivät huomioineet Monäsin linjan linjatauluja.  Tähän on vaikut­tanut se, että komentosilta oli puutteellisesti ­mie­hi­tet­ty
• Luotsiviranomaiset ovat syyllistyneet huolimattomuuteen laimin­lyödes­sään huo­leh­tia viit­to­jen oi­keasta sijainnista
• Valtio on vastuussa vahingosta, joka aiheutuu viitan väärästä paikasta. Vahingonkorvausta sovitellaan siltä osin kun vahinkoon on vaikuttanut luotsin ja päällikön tuottamus
• Valtion vahingonkorvausvastuuta sovitellaan siten, että sen on korvattava kantajille 2/3 syntyneeksi näytetyistä vahingoista.

Ratkaisu:

• Valtion on maksettava vahingonkorvausta Ömsesidiga Sjöförsä­kringbolaget Sjöassuransföreningen i Finlandille FIM 391 072,56 ja Ångfartygs Aktiebolaget Borelle FIM 107 482,40
• Osapuolet saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

• Ei muutosta
• MKH:n on korvattava kantajien oikeudenkäyntiku­lut FIM 30 000,00

• Ei muutoksenhakulupaa

Omat subjektiiviset huomiot

Alus oli viittojen osoittamalla väylällä ja sai pohjakosketuksen. 

Tarkemmissa tutkimuksissa todettiin viittojen olevan viittasijoittajien osoittamassa paikassa. 

Tarkemmissa tutkimuksissa todettiin, että viittasijoittajat olivat väärissä paikoissa. 

Tarkemmissa tutkimuksissa todettiin, että paikalliset ranta-asukkaat olivat parikymmentä vuotta aikaisemmin maisemoineet rantojansa siirtämällä valkoisiksi maalattuja kivikasoja (= jäniksiä) maisemallisesti soveliaampiin paikkoihin lainkaan tajuamatta, että vuoden 1734 rikoslain mukaan tällaisesta ajattelemattomuudesta olisi voinut olla seuraamuksena niin sanottu teilaus.

Tapauksen yhteydessä selvisi paikkakunnan nimenä olevan Valko - Valkom sanan merkitys.  Olihan asiaa ajamassa valtion puolesta Valkonen ja jäniksinä oli valkoisiksi maalattuja kiviä, joten tämäkinasia vaati selvittämistä.  Valko tarkoittaa tiettävästi umpilahtea, eli lahtea, johon ei laske mitään jokea, puroa, ojaa tms.