10.10.2011 HM

Urho

Karilleajo

Jäänmurtaja Urho ajoi karille Hästskärin linjan lähelle ulottuval­la Limkläppin mata­li­kol­la Pirt­tisaa­ren väy­lällä.

Aika         23.5.1981 kello 10.17

Paikka      

• Pirttisaaren väylä, Limkläppin matalikko
• 60°12,68 P  25°28,5 I
• Merikartta nro 17

Alus

• Jm Urho
• brutto 7010 rekisteritonnia
• syväys keu­lassa 7,50 m ja pe­rässä 7,50 m
• nopeus n. 17 solmua

Tapahtumaselostus

Jäänmurtaja Urho oli tapahtuma-ajankohtana suorittamassa erityis­teh­tä­vää valti­on lu­kuun.  Matkalla Helsingistä Sköldvikiin mukana oli meren­kul­ku­hal­li­tuk­sen pää­joh­ta­ja ja valtiovieraita. 

Tehtävän tärkeyden takia laadittiin etukäteen ajosuunnitelma ja matkan onnis­tu­mi­sen var­mis­ta­mi­sek­si päätettiin käyttää myös luot­sin asiantun­ti­ja-apua.

Alus lähti Helsingistä 23.5.1981 kello 8.55 kohti Sköldvikin öljysatamaa luotsin opastuksella.  Luotsi antoi ohjauskäskyt ruori­miehelle, joka toteutti ne.  Alus kulki itään johtavaa 9 m uutta saaris­to­väylää Pirttisaaren pohjoispuolitse.  Matka sujui normaalis­ti Hästs­kärin linjalle asti.

Pirttisaaren sivuutuksen jälkeen alus kääntyi Hästskärin linjalle ja otti kurssin 022° noin kello 10.13. Tällöin takana olevat linjataulut olivat lähes kiinni katsottuna laivan oikealta puolel­ta siten, että alus oli linjan vasemmalla puolella kulkusuuntaan nähden.  Noin kello 10.16 muu­tet­tiin kurs­sil­le 024°. Alus oli juuri ehtinyt kääntyä viimek­si­mainitulle suun­nalle, kun se osui karille.

Pohjakosketuksesta aiheutui merenkulkuhallitukselle korjaus- ym. kuluja yhteensä 5,1 miljoonaa FIM.

Oikeudenkäynti rikosasiassa

Syyttäjä

• I kaupunginviskaali Jorma Uski

Asianomistaja

• Suomen valtio / merenkulkuhallitus / Esko Rein

Kuultava

• Merenkuluntarkastaja Aarre Juvanoja

Vastaajat

• jm Urhon päällikkö / Hannu Makkonen
• aluksen luotsi / Ilmari Haapajoki

Aluksen päällikköä vastaan esitetyt väitteet:

• Päällikkö on laiminlyönyt huolehtia siitä, että alusta kuljete­taan hyvän merimiestaidon mukaisesti.
• Päällikkö on valinnut kuljettavaksi uuden väylän, joka oli hänel­le, samoin kuin murtajan perämiehillekin, ennestään tunte­ma­ton, vaikka luotsi oli ehdottanut vanhaa talvireittiä, joka oli le­veämpi ja turvallisempi.
• Päällikkö on tuntemattomasta väylästä huolimatta kuljettanut alusta täydellä nopeudella.

• Valittu väylä on virallinen laivaväylä eikä päälliköllä ollut mitään syytä epäillä sitä turvattomammaksi tai huonommin merki­tyksi kuin vanhaa talvireittiä.  Lisäksi mukana oli luotsi, jonka päällikkö oletti tietävän väylästä kaiken navigoinnin kannalta tärkeän tiedon.
• Koska Hästskärin linjalla ei ollut mitään ilmeistä vaaraa tar­jol­la, päällikkö katsoi, että alus voi sillä ajaa täydellä no­peudella.  Nopeus oli hyvän merimiestavan perusteella arvioitaes­sa täysin turvallinen.
• Karikkoa ei ollut mahdollista havaita merikartasta eikä sitä ollut merkitty myöskään millään merenkulun turvalaitteella.

Luotsia vastaan esitetyt väitteet:

• Luotsi on syyllistynyt varomattomuuteen ja huolimattomuuteen luotsatessaan jäänmurtajaa.
• Luotsi on ahtaassa kulkuväylässä kuljettaessa laiminlyönyt huoleh­tia siitä, että alus pysyy kulku­väylällä.
• Luotsi on laiminlyönyt ilmoittaa päällikölle lähestyvästä matala-alueesta.

• Kulkuväylä määräytyy, ei pelkästään linjataulujen avulla, vaan merikartalla ja luonnossa olevien merenkulun turvalaitteiden kokonaisuuden perusteella. Merikartasta saatavien tietojen ja väylästä saamiensa selvitysten sekä luotsaustehtävissä saa­mansa kokemuksen perusteella luotsi katsoo aluksen olleen koko ajan kulkuväylällä.
• Matalikko oli puutteellisesti merkitty luonnossa ja merikar­tal­la.
• Väylä kulkee linjataulujen sijoituksesta johtuen onnettomuuskoh­das­sa liian lähel­lä Limk­läp­piä.
• Luotsilla ei ennen onnettomuuden tapahtumista Limkläppin osalta ollut mitään sel­lais­ta ilmoi­tet­tavaa aluksen päällikölle, mitä tämä ei olisi itse jo tien­nyt.

Helsingin raastuvanoikeus 4.10.1982 § 1758 - R 81/9259

Ratkaisun perustelut:

• Päällikkö ei ole menetellyt virheellisesti valitessaan kuljetta­vaksi puheena olevan väylän.
• Päällikkö ei ole seurannut riittävän tarkasti luotsin ohjailua niin, että olisi huomannut luotsin kääntäneen aluksen liian aikaisin Hästskärin linjalle ja ajaneen pohjoiseen päin mennessä ainakin neljä minuuttia linjan vasemmalla puolella tai, mikäli hän oli sen huomannut, hän oli sen hyväksynyt ottamatta selvää, oliko aluksen vasemmalla puolella kulkukelpoista vettä ja siten laiminlyönyt noudattaa hyvää merimiestapaa.
• Luotsi on kulkuväylän vesiä tarkasti tuntematta ajanut aluksella Hästskärin linjaa ainakin neljä minuuttia pohjoiseen linjan vasemmalla puolella.
• Aluksen nopeus olosuhteisiin nähden on ollut liian suuri.
• Väylä on tapahtuman sattuessa ollut rakennettu liian lähelle matalaa, varsinkin kun väylän läntistä reunaa ei oltu osoitettu merimerkillä.

Tuomiolauselma:

• Aluksen päällikön syyksi luetaan tuottamuksellinen aluk­sen karil­leajo ja hänelle tuomitaan 50 päiväsakkoa á 72 mk (= 3 600 mk).

• Luotsin syyksi luetaan varomattomuudesta tehty virka­vir­he ja hänelle tuomitaan 50 päiväsakkoa á 99 mk (= 4 950 mk).

Ratkaisun perustelut:

• Kyseessä oleva väylä oli merikartassa jossain määrin epäselvästi merkitty. Samoin väylälinjan sijoitus luonnossa oli omiaan antamaan sen käsityksen, että vedenpinnan yläpuolelle kohoava Limkläppin kari oli itäpuolelta läheltäkin ajettaessa turval­lisesti sivuutettavissa.
• Luotsi ei ollut noudattanut häneltä uudella väylällä vaadittavaa kohtuullista huolellisuutta ja varovaisuutta.
• Päällikkö ei ollut huolehtinut, että alusta olisi hyvän meri­miestaidon edellyttämällä tavalla kuljetettu kulkuväylän oikean­puoleisella osalla tai ainakin merkittyä linjaa pitkin.

Tuomiolauselma:

• Aluksen päällikön syyksi luetaan merilain säännösten rikkominen ja hänelle tuomitaan 20 päiväsakkoa á 72 mk (= 1 440 mk).

• Luotsin syyksi luetaan varomattomuudesta tehty virkavirhe ja hänelle tuomitaan 40 päiväsakkoa á 72 mk (= 2 880 mk).

• Ei muutoksenhakulupaa.

Vahingonkorvausasia

Jm Urhon pohjakosketuksesta aiheutui valtiolle noin 5 100 000 FIM vahinko.

Merenkulkulaitos ei vaatinut oikeudessa vahingonkorvausta eikä oikeus ottanut tuomiossaan kantaa päällikön tai luotsin tuottamuksen asteeseen.

Merenkulkulaitos harkitsi rikosoikeudenkäynnin jälkeen perusteellisesti vahingonkorvauksen perimisedellytyksiä.

Merenkulkuhallitus otti huomioon oikeuden päätöksissä mainitut väylän merkintään ja väyläalueen sijoittamiseen liittyvät tekijät ja katsoi päällikön tuottamuksen asteen olleen lievä ja luotsin tuottamuksen asteen olleen muuta kuin lievä.  Merenkulkulaitos päätti olla perimättä kummaltakaan vahingonkorvausta.

Omat subjektiiviset toteamukset

Tässä oikeuskäsittelyssä oli esillä Meriteiden sääntöjen tarkoittama ahdas kulkuväylä.  

Ahtaan kulkuväylän määrittely on sen verran vaikeaa, että käytännössä oikeuskäsittelyissä on saanut kannatusta yksiselitteinen määritelmä, jonka mukaan merenkulunturvalaitteilla merkityt väylät ovat ahtaita kulkuväyliä kyseisten väylien leveydestä riippumatta.

Nimeltä mainitsemattoman iltapäivälehden mukaan eräs nimeltä mainitsematon purjehdusta harrastava entinen oikeusministeri olisi antanut lehden haastattelussa tukkapöllyä merenkulkuhallitukselle, jolla ei ole ollut huomauttamista edellä mainitun kategorisen määritelmän johdosta.  Ministerin mukaan määritelmä haittaa merkittävästi veneilyn vapautta muun muassa vilkkaasti liikennöidyllä saaristomerellä, kun kaiken maailman ruotsinlaivoja pitää väistellä.