10.11.2011

Schippersgracht

Karilleajo

Hollantilainen ms Schippersgracht ajoi karille Turun saaristossa, lähellä Ingastholman saarta pyrkiessään Vähä-Ristiluodon linjal­le. 

Aika       11.9.1980 kello 22.15

Paikka   

  • Turun saaristo, lähellä Ingastholman saarta
  • 60°23,5 N 21°33,2 E

Alus

  • Ms Schippersgracht
  • brutto 1 598 rekisteritonnia

Luotsiasema   Kustavin luotsiasema

Tapahtumaselostus

Ms Schippersgracht lähti Oulusta 10.9.1980 kello 16.25 painolas­tissa Valkoon.  Luotsi nousi alukseen Kustavissa 11.9.1980 kello 21.45 luotsatakseen sen Paraistenportin luotsiasemalle.  Sää oli hyvä ja näkyvyys 2 - 3 mailia.

Aluksen ohjailusta huolehtivat luotsi komentosillan vasemmalla puolella käytössään vasemmanpuoleinen tutka, aluksen perämies ruorissa ja aluksen päällikkö käytössään oikeanpuoleinen tutka.

Alus ajoi luotsin ohjeiden mukaisesti pitkin Laupusten ja Ingast­holmin linjaa tarkoituksena kääntyä Svartklubbin kohdalla Vähä-Ristiluodon linjalle.

Näkyvyys oli alentunut runsaaseen kahteen mailiin, minkä joh­dosta aluksen nopeutta vähennettiin, eivätkä Vähä-Ristiluodon loistot optisten havaintojen perusteella tulleet näkyviin aluksen ollessa Svartklubbin kohdalla.

Aluksen sivuuttaessa Svartklubbia katosi se, samoin kuin Satamaan reunamerkki luotsin käytössä olleen tutkan tutkakuvasta.  Luotsi yritti tämän jälkeen saada näkyviin Satamaan reunamerkin valoa, jonka sammuneena olemisesta hän ei ollut tietoinen.

Tässä vaiheessa alus ajoi liiaksi oikealle ja ajoi Satamaan reuna­mer­kin oikealla puolella olevalle karille kello 22.15.

Aluksen pohja vaurioitui karilleajossa ja öljyä pääsi mereen. Tästä aiheutui Suomen valtiolle / merenkulkuhallitukselle puhdistus- ja torjuntakus­tan­nuk­sia.

Oikeudenkäynti

Kanne 1

Kantaja

  • Suomen valtio / merenkulkuhallitus / Hannu Makkonen

Vastaajat / Henrik Langenskiöld

  • C.V. Scheepvaartonderneming Schippers­gracht, Amsterdam, Hollanti
  • aluksen päällikkö

Kan­ne 2 

Kantaja

  • C.V. Scheepvaartonderneming Schippersgracht, Amsterdam, Hollanti

Vastaaja

  • Suomen valtio / merenkulkuhallitus / Hannu Makkonen

Kanteet käsiteltiin yhdessä.

Laivaisännän esittämät väit­teet:
  • Karilleajo on johtunut yksinomaan siitä, että Sata­maan reuna­merkkilois­to on teknisen vian vuoksi ollut sammuksissa.
  • Loiston vajaakuntoisuus on johtunut merenkulkuvi­ranomaisten laiminlyönnistä huolehtia loiston kunnossa­pitämisestä.
  • Valtio on vastuussa loiston puutteellisesta kunnosta ja virheel­lisyyksistä aiheutu­neista vahingoista.
  • Valtio on vastuussa karil­leajon yhteydessä syntyneis­tä vahin­goista. Valtio on vastuussa myös syntyneistä öljyvahin­gois­ta.
  • Valtio on velvoitettava maksa­maan laivaisännälle vahingonkor­vaus­ta ka­ril­leajon joh­dosta syntyneistä kustannuksista DFL 1 248 977,24l.
Merenkulkuhallituksen esittämät väitteet:
  • Navigoinnissa tapahtuneet laiminlyönnit ovat olleet onnettomuu­den syynä.
  • Aluksen ohjailussa ei ole nou­da­tettu sel­laista varo­vai­suut­ta, jota olosuhteet huomioiva hyvä meri­miesta­pa olisi edel­lyttä­nyt.
  • Aluksen päällikön olisi tullut huolehtia siitä, että aluksen väylällä pysyminen olisi varmistettu kaikin navigointikeinoin, kuten esimerkiksi tutkalla sekä määrittelemällä käännöspisteet myös kellon ja mitattujen etäisyyksien avulla.
  • Päällikkö on laiminlyönyt aluksen huolellisen navigoinnin, minkä vuoksi alus joutui karille.
  • Aluksen päällystö ei ole pystynyt pitämään tutkien kuvanlaatua luotsia tyydyttävänä.
  • Merenkulkuhallituksen vahvistamia luotsausohjeita ei noudatet­tu.
  • Reunamerkin valon sammumisesta tiedotettiin normaalilla tavalla täysin riittävästi.
  • Kustavin luotsiasemalla on ollut tieto reunamerkin valon sammu­misesta. Turun luotsipiirin väylänhoitoalus on lisäksi ilmoitta­nut Kustavin luotsiasemalle, ettei valoa saatu kuntoon paikan päällä, vaan että valolaite poistettiin ja otettiin mukaan Turkuun korjattavaksi.  Näin ollen aluksen luotsin olisi tullut olla tietoinen Satamaan reunamerkin valon puuttumisesta.
  • Reunamerkit palvelevat navigoinnin apuvälineenä parhaiten tutka­kohteen ominaisuudessa, sillä merkki toimii erinomaisena tutka­heijastimena.  Reuna­merk­ki­en valoja ei ole tar­koi­tet­tu käy­tet­tä­väk­si aluk­sen navi­goin­nis­sa, vaan ne ovat sitä var­ten, ettei­vät pienet aluk­set, joissa ei ole tutkaa, pimeässä törmäisi merkkei­hin.
  • Merilain 11 §:n mukaan laivaisäntä on vastuussa mm. aluksen päällikön, laivaväen tai luotsin toimessaan tekemällä virheellä tai laiminlyönnillä aiheuttamasta vahingosta.
  • Laivaisäntä ja aluksen päällikkö on velvoitettava yhteisvastuul­lisesti korvaamaan valtiolle kaikki öljyvuodosta aiheutuneet vahin­got ja torjuntakustannukset, yhteensä FIM 136 851,89.

Turun raastuvanoikeus 27.5.1982 § 565 - S 80/1024/X

Ratkaisun perusteet:

  • Svartklubbin jälkeen luotsilla ei ole ollut tarkkaa kuvaa aluk­sen sijainnista kulkuväylällä.  Hän on kuitenkin jatkanut etenemistä odottaen reunamerkin valon tulevan näkyviin laimin­lyö­den näissä olosuhteissa tarkistaa aluksen sijainti tutkaha­vain­tojen perusteella tai muilla keinoin taikka ankkuroida alus varsinkin, kun hän on tiennyt reunamerkin valon silloin tällöin aikaisem­minkin sammuneen ja näin ollen olevan epäluotettava.
  • Päällikön olisi tullut käytössään olevasta toisesta tutkasta seurata aluksen kulkua ja havaita aluksen edessä oleva tutkahei­jastimella varustettu reunamerkki sekä varau­tua käyt­tämään aluk­sen pai­kantamiseksi muita mahdolli­suuk­sia.
  • Luotsin ei ole näytetty olleen tietoinen valon sammumisesta eikä viasta ole tehty merkintää Kustavin luotsiaseman päiväkirjaan.
  • Reunamerkin valon sammumisella ja viasta tiedottamisen laimin­lyönnillä on osaltaan syy-yhteys aluksen karilleajoon.

 

 

  • Merilain 11 §:n mukaan laivaisäntä on vastuussa vahingosta, jonka mm. päällikkö tai luotsi on toimessaan tekemällä virheellä tai laiminlyönnillä aiheuttanut.
  • Yleisten vahingonkorvausoikeu­del­listen periaatteiden mukaan vahinkoa kärsinyt  joutuu kuiten­kin itse vastaamaan - kokonaan tai osittain - niistä kustannuk­sista, jotka ovat aiheutuneet vahinkoa kärsineen palveluksessa olevan henkilön, tässä siis luotsin, virheestä.
  • Valtio ei myös­kään ole oikeu­tet­tu vahingon­korvaukseen siltä osin kuin karil­leajo on johtunut luotsilaitok­sen laiminlyönnistä.
  • Aluksen päällikkö on merilain 67 §:n mukaan velvollinen korvaa­maan vahingon, jonka hän virheellään tai laiminlyönnillään toimessaan on aiheuttanut laivaisännälle, lastin omistajalle tai muulle, jonka oikeutta tai etua hänen on valvottava. Vahin­gon­kor­vaus­ta voidaan kuitenkin lain mukaan sovitella ja tällä perusteella oikeus harkitsee oikeaksi vapauttaa päällikön koko­naan vahingonkorvausvelvollisuudesta.

Ratkaisu

  • Luotsin osuus karilleajoon 4/6
  • päällikön osuus               1/6
  • luotsilai­toksen osuus       1/6.
  • Kanne päällikköä vastaan hylätään kokonaisuudessaan.
  • Laivaisännän on korvattava valtiolle puolet sille aiheutuneista öljyntorjuntavahingoista eli FIM 68 425,95.
  • Valtion on korvattava laivaisännälle 1/6 syntyneeksi näytetyistä vahin­gois­ta (luotsilaitoksen osuus vahingon syntymiseen) eli DFL 196 524,54.
  • osapuolet saavat itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.
Turun hovioikeus 3.6.1983 nro 431 - S 82/128

Ratkaisun perusteet:

  • Valtio saa itse vastata luotsin osuudesta vahinkoon, joka on 2/6.
  • Luotsilaitoksen osuus vahinkoon on 1/6.
  • Näin valtio saa itse kärsiä 3/6 eli puolet öljyvahingosta.

Ratkaisu:

  • Hovioikeus ei muuta RO:n päätöksen lopputulosta
Korkein oikeus 11.1.1984 nro 52 - S 83/786
  • Ei muutoksenhakulupaa.