10.11.2011
Schippersgracht
Karilleajo
Hollantilainen ms Schippersgracht ajoi karille Turun saaristossa, lähellä Ingastholman saarta pyrkiessään Vähä-Ristiluodon linjalle.
Aika 11.9.1980 kello 22.15
Paikka
- Turun saaristo, lähellä Ingastholman saarta
- 60°23,5 N 21°33,2 E
Alus
- Ms Schippersgracht
- brutto 1 598 rekisteritonnia
Luotsiasema Kustavin luotsiasema
Tapahtumaselostus
Ms Schippersgracht lähti Oulusta 10.9.1980 kello 16.25 painolastissa Valkoon. Luotsi nousi alukseen Kustavissa 11.9.1980 kello 21.45 luotsatakseen sen Paraistenportin luotsiasemalle. Sää oli hyvä ja näkyvyys 2 - 3 mailia.
Aluksen ohjailusta huolehtivat luotsi komentosillan vasemmalla puolella käytössään vasemmanpuoleinen tutka, aluksen perämies ruorissa ja aluksen päällikkö käytössään oikeanpuoleinen tutka.
Alus ajoi luotsin ohjeiden mukaisesti pitkin Laupusten ja Ingastholmin linjaa tarkoituksena kääntyä Svartklubbin kohdalla Vähä-Ristiluodon linjalle.
Näkyvyys oli alentunut runsaaseen kahteen mailiin, minkä johdosta aluksen nopeutta vähennettiin, eivätkä Vähä-Ristiluodon loistot optisten havaintojen perusteella tulleet näkyviin aluksen ollessa Svartklubbin kohdalla.
Aluksen sivuuttaessa Svartklubbia katosi se, samoin kuin Satamaan reunamerkki luotsin käytössä olleen tutkan tutkakuvasta. Luotsi yritti tämän jälkeen saada näkyviin Satamaan reunamerkin valoa, jonka sammuneena olemisesta hän ei ollut tietoinen.
Tässä vaiheessa alus ajoi liiaksi oikealle ja ajoi Satamaan reunamerkin oikealla puolella olevalle karille kello 22.15.
Aluksen pohja vaurioitui karilleajossa ja öljyä pääsi mereen. Tästä aiheutui Suomen valtiolle / merenkulkuhallitukselle puhdistus- ja torjuntakustannuksia.
Oikeudenkäynti
Kanne 1
Kantaja
- Suomen valtio / merenkulkuhallitus / Hannu Makkonen
Vastaajat / Henrik Langenskiöld
- C.V. Scheepvaartonderneming Schippersgracht, Amsterdam, Hollanti
Kanne 2
Kantaja
- C.V. Scheepvaartonderneming Schippersgracht, Amsterdam, Hollanti
Vastaaja
- Suomen valtio / merenkulkuhallitus / Hannu Makkonen
Kanteet käsiteltiin yhdessä.
Laivaisännän esittämät väitteet:
- Karilleajo on johtunut yksinomaan siitä, että Satamaan reunamerkkiloisto on teknisen vian vuoksi ollut sammuksissa.
- Loiston vajaakuntoisuus on johtunut merenkulkuviranomaisten laiminlyönnistä huolehtia loiston kunnossapitämisestä.
- Valtio on vastuussa loiston puutteellisesta kunnosta ja virheellisyyksistä aiheutuneista vahingoista.
- Valtio on vastuussa karilleajon yhteydessä syntyneistä vahingoista. Valtio on vastuussa myös syntyneistä öljyvahingoista.
- Valtio on velvoitettava maksamaan laivaisännälle vahingonkorvausta karilleajon johdosta syntyneistä kustannuksista DFL 1 248 977,24l.
Merenkulkuhallituksen esittämät väitteet:
- Navigoinnissa tapahtuneet laiminlyönnit ovat olleet onnettomuuden syynä.
- Aluksen ohjailussa ei ole noudatettu sellaista varovaisuutta, jota olosuhteet huomioiva hyvä merimiestapa olisi edellyttänyt.
- Aluksen päällikön olisi tullut huolehtia siitä, että aluksen väylällä pysyminen olisi varmistettu kaikin navigointikeinoin, kuten esimerkiksi tutkalla sekä määrittelemällä käännöspisteet myös kellon ja mitattujen etäisyyksien avulla.
- Päällikkö on laiminlyönyt aluksen huolellisen navigoinnin, minkä vuoksi alus joutui karille.
- Aluksen päällystö ei ole pystynyt pitämään tutkien kuvanlaatua luotsia tyydyttävänä.
- Merenkulkuhallituksen vahvistamia luotsausohjeita ei noudatettu.
- Reunamerkin valon sammumisesta tiedotettiin normaalilla tavalla täysin riittävästi.
- Kustavin luotsiasemalla on ollut tieto reunamerkin valon sammumisesta. Turun luotsipiirin väylänhoitoalus on lisäksi ilmoittanut Kustavin luotsiasemalle, ettei valoa saatu kuntoon paikan päällä, vaan että valolaite poistettiin ja otettiin mukaan Turkuun korjattavaksi. Näin ollen aluksen luotsin olisi tullut olla tietoinen Satamaan reunamerkin valon puuttumisesta.
- Reunamerkit palvelevat navigoinnin apuvälineenä parhaiten tutkakohteen ominaisuudessa, sillä merkki toimii erinomaisena tutkaheijastimena. Reunamerkkien valoja ei ole tarkoitettu käytettäväksi aluksen navigoinnissa, vaan ne ovat sitä varten, etteivät pienet alukset, joissa ei ole tutkaa, pimeässä törmäisi merkkeihin.
- Merilain 11 §:n mukaan laivaisäntä on vastuussa mm. aluksen päällikön, laivaväen tai luotsin toimessaan tekemällä virheellä tai laiminlyönnillä aiheuttamasta vahingosta.
- Laivaisäntä ja aluksen päällikkö on velvoitettava yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle kaikki öljyvuodosta aiheutuneet vahingot ja torjuntakustannukset, yhteensä FIM 136 851,89.
Turun raastuvanoikeus 27.5.1982 § 565 - S 80/1024/X
Ratkaisun perusteet:
- Svartklubbin jälkeen luotsilla ei ole ollut tarkkaa kuvaa aluksen sijainnista kulkuväylällä. Hän on kuitenkin jatkanut etenemistä odottaen reunamerkin valon tulevan näkyviin laiminlyöden näissä olosuhteissa tarkistaa aluksen sijainti tutkahavaintojen perusteella tai muilla keinoin taikka ankkuroida alus varsinkin, kun hän on tiennyt reunamerkin valon silloin tällöin aikaisemminkin sammuneen ja näin ollen olevan epäluotettava.
- Päällikön olisi tullut käytössään olevasta toisesta tutkasta seurata aluksen kulkua ja havaita aluksen edessä oleva tutkaheijastimella varustettu reunamerkki sekä varautua käyttämään aluksen paikantamiseksi muita mahdollisuuksia.
- Luotsin ei ole näytetty olleen tietoinen valon sammumisesta eikä viasta ole tehty merkintää Kustavin luotsiaseman päiväkirjaan.
- Reunamerkin valon sammumisella ja viasta tiedottamisen laiminlyönnillä on osaltaan syy-yhteys aluksen karilleajoon.
- Merilain 11 §:n mukaan laivaisäntä on vastuussa vahingosta, jonka mm. päällikkö tai luotsi on toimessaan tekemällä virheellä tai laiminlyönnillä aiheuttanut.
- Yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan vahinkoa kärsinyt joutuu kuitenkin itse vastaamaan - kokonaan tai osittain - niistä kustannuksista, jotka ovat aiheutuneet vahinkoa kärsineen palveluksessa olevan henkilön, tässä siis luotsin, virheestä.
- Valtio ei myöskään ole oikeutettu vahingonkorvaukseen siltä osin kuin karilleajo on johtunut luotsilaitoksen laiminlyönnistä.
- Aluksen päällikkö on merilain 67 §:n mukaan velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän virheellään tai laiminlyönnillään toimessaan on aiheuttanut laivaisännälle, lastin omistajalle tai muulle, jonka oikeutta tai etua hänen on valvottava. Vahingonkorvausta voidaan kuitenkin lain mukaan sovitella ja tällä perusteella oikeus harkitsee oikeaksi vapauttaa päällikön kokonaan vahingonkorvausvelvollisuudesta.
Ratkaisu
- Luotsin osuus karilleajoon 4/6
- päällikön osuus 1/6
- luotsilaitoksen osuus 1/6.
- Kanne päällikköä vastaan hylätään kokonaisuudessaan.
- Laivaisännän on korvattava valtiolle puolet sille aiheutuneista öljyntorjuntavahingoista eli FIM 68 425,95.
- Valtion on korvattava laivaisännälle 1/6 syntyneeksi näytetyistä vahingoista (luotsilaitoksen osuus vahingon syntymiseen) eli DFL 196 524,54.
- osapuolet saavat itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.
Turun hovioikeus 3.6.1983 nro 431 - S 82/128
Ratkaisun perusteet:
- Valtio saa itse vastata luotsin osuudesta vahinkoon, joka on 2/6.
- Luotsilaitoksen osuus vahinkoon on 1/6.
- Näin valtio saa itse kärsiä 3/6 eli puolet öljyvahingosta.
Ratkaisu:
- Hovioikeus ei muuta RO:n päätöksen lopputulosta
Korkein oikeus 11.1.1984 nro 52 - S 83/786
|