03.04.2011
Karhu
Karilleajo
Kokkolasta Ykspihlajan satamasta merelle avustustehtäviin lähtenyt jäänmurtaja ajoi 4 minuuttia laiturista lähtönsä jälkeen kahden väylän välissä olevalle matalikolle saaden pohjakosketuksen.
Aika
Paikka
- Lahdenperän väylän ja Mullinperän väylän välissä oleva matalikko
- Kråkholmen 235°, etäisyys 0,3 mpk
- aallonmurtajan pää 347°, etäisyys 0,4 mpk
- merikartta nro 52 A
Alus
- Jm Karhu
- brutto 2720,72 rekisteritonnia
- pituus 69,10 m; leveys 17,40 m
- syväys keulassa 6,10 m ja perässä 6,50 m
- vauhti n. 6 solmua
Tapahtumaselostus
Jm Karhu lähti Ykspihlajan satamasta avustustehtäviin 13.5.1981 kello 13.05. Komentosillalla oli päällikön lisäksi 2. perämies navigoitsijana karttahytin puolella ja puolimatruusi ruorissa. Sää oli selkeä ja aurinkoinen. Näkyvyys oli muuten hyvä, mutta vähäinen usva maan puolella ja voimakas kimmellys veden pinnassa heikensivät sitä jonkin verran.
Päällikön tarkoituksena oli ajaa Lahdenperän linjan osoittamaa 9,5 metrin väylää, jonka suunta on 325°. Laiturista irrottautumisen jälkeen käännyttiin tälle linjalle. Päällikkö näki linjataulut aluksen takana oikealla puolella heti ulos lähdettäessä, mutta kadotti linjan näkyvistä hieman myöhemmin. Hän kysyi navigoinnista huolehtineelta perämieheltä linjan suuntaa, mutta sai vastauksen ilmeisesti huonon kuuluvuuden johdosta vasta toisen kerran kysyttyään. Perämies kuitenkin antoi päällikölle kurssin 291° ilmeisesti uskoen, että oli tarkoitus kulkea Mullinperän linjan osoittamaa väylää. Päällikkö luuli saaneensa Lahdenperän linjan suunnan ja kehotti ruorimiestä ohjaamaan suuntaan 291°.
Alus tuntui päällikön mielestä olevan liiaksi vasemmalla Lahdenperän linjaan nähden, joten hän antoi ruorimiehelle komennon ohjata kurssille 295°, jonka hän uskoi vievän aluksen neljä astetta lähemmäksi Lahdenperän linjaa. Alus oli ehtinyt kulkea vain noin 3,5 kaapelia, kun kellon ollessa 13.09 tuntui kaksi vavahdusta merkkinä pohjakosketuksesta. Samalla alkoi vasemman keulapotkurin hälytin soida. Päällikkö asetti kahvat nolla-asentoon ja totesi aluksen ajaneen karille. Luotaukset aloitettiin aluksen ympärillä ja todettiin aluksen keulassa olevan noin metrin verran liian vähän vettä. Vuotoja havaittiin vasemmassa potkuritunnelissa ja joissakin pohjatankeissa.
Oikeudenkäynti
Syyttäjä
- Helsingin I kaupunginviskaali Jorma Uski
Vastaaja
- Jm Karhun päällikkö / AA Henrik Langenskiöld
Asianomistaja
- Suomen valtio / merenkulkuhallitus / OTK Hannu Makkonen
Kuultavana
- Helsingin merenkulkupiirin apulaismerenkuluntarkastaja Veikko Inkinen
Syyte:
Päällikkö
- ei ole ilmoittanut perämiehelle ajosuunnitelmaa
- ei ole tarkastanut aluksen kurssia ennen laiturista lähtöä
- on luottanut aluksen ohjailussa olettamuksiin ja on näin laiminlyönyt mitä hänen velvollisuutenaan olisi ollut hyvänä merimiehenä tehdä merionnettomuuden estämiseksi
- tästä huolimattomuudesta on ollut seurauksena Karhun karilleajo ja vaurioituminen
Merenkulkuhallitus
- yhtyi syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaati päällikön velvoittamista korvaamaan alukselle aiheuttamansa vauriot FIM 1 508 066,33 sekä oikeudenkäyntikulut
Päällikön vastine:
- kokeneiden merikapteenien keskuudessa ei yleensä anneta käskyjä siitä millä tavalla ajetaan ulos asemapaikan laiturista, josta on aikaisemmin lähdetty satoja kertoja
- tarkoituksena oli ollut käyttää väylää, jota pitkin Karhu ja muut jäänmurtajat yleensä ajavat
- päällikkö ei ollut tiennyt, että perämies ei ollut aikaisemmin ajanut ulos Kokkolasta (perämies oli juuri tullut sijaiseksi jäänmurtajaan)
- Lahdenperän ja Mullinperän väylien linjataulut olivat tapahtumahetkellä niin heikossa kunnossa, etteivät ne riittävästi erottuneet taustasta - huonoon näkyvyyteen vaikutti myös se, että aurinko oli linjataulujen takana ja merenpinnasta heijastui voimakas kimmellys
- valtio on laiminlyönyt linjataulujen huollon ja kunnossapidon sillä seurauksella, että väylien merkinnät ovat olleet puutteelliset - jos linjataulut olisivat olleet lain edellyttämässä kunnossa olisi kurssivirhe huomattu ja korjattu ajoissa
- kun linjat yhtäkkiä katosivat ja navigointiperämies tämän lisäksi antoi virheellisen kurssin syntyi yllättäen ja yhtäkkiä normaaliolosuhteista poikkeava navigointitilanne
- tilanteen harkitsemiseen ei ole jäänyt riittävästi aikaa, kun jo karille ajettiin
- merilain 67 §:n mukaan työntekijän asemassa olevan päällikön vahingonkorvausvastuuseen on sovellettava vahingonkorvauslain määräyksiä, joiden mukaan vahingonkorvausta ei ole lainkaan tuomittava, jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus
- jos oikeus katsoo päällikön syyllistyneen tuottamukselliseen virhearviointiin, ei hänen viakseen voi jäädä kuin lievä tuottamus, jolloin hän ei voi joutua korvausvelvolliseksi tässä asiassa
- siinä tapauksessa, että oikeus katsoo päällikön suuremmalla tuottamuksella kuin lievällä aiheuttaneen aluksen karilleajon ja tämän vuoksi velvoittaa päällikön suorittamaan vahingonkorvausta, on vahingonkorvausta soviteltava merilain 67 §:n mukaan ottaen huomioon syyllisyyden määrä, vahingon suuruus ja muut olosuhteet
- vakuuttamiskiellon johdosta Suomen valtio ei vakuuta jäänmurtajiaan ja siirtää näin osan laivaisäntäriskistään päälliköidensä kannettavaksi - tämä on katsottava kohtuuttomaksi ja vastoin nykyistä yleistä merenkulku- ja vakuutuskäytäntöä
- jos Suomen valtio olisi vakuuttanut jm Karhun, olisi se saanut vakuutuskorvauksen karilleajovahingosta vakuutusyhtiöltä eikä olisi voinut kohdistaa vahingonkorvausvaatimusta päällikköä vastaan
- vakuutuksenantajan mahdollinen regressioikeus aluksen päällikköä vastaan olisi tämän jälkeen määräytynyt vakuutussopimuslain 25 §:n mukaisesti siten, että vain tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella aiheutetuista vakuutustapahtumista syntyisi regressioikeus
- Suomen valtion voidaan katsoa käyttävän jäänmurtajiinsa itsevakuutusta - VSL 25 § on sovellettava itsevakuutukseenkin
- koska päällikkö ei ole syyllistynyt tahallisuuteen tai törkeään tuottamukseen ei valtio voi kohdistaa häneen vahingonkorvausvaatimusta
Merenkulkuhallitus:
- linjataulut ovat Kokkolan kaupungin hoidossa eikä MKH ole niistä vastuussa
- uutta vahingonkorvauslakia laadittaessa oli tiedossa, että valtio ei vakuuta omaisuuttaan ja asia järjestettiin VahL:n 4 luvussa
Helsingin raastuvanoikeus 1. osasto 12.09.1983 R 1983/3213
Ratkaisun perustelut:
- päällikkö on laiminlyönyt ilmoittaa aluksen kulkuväylän aluksen matkareitistä huolehtivalle perämiehelle ja tarkastaa ennen matkalle lähtöä sen, että alusta kuljetettaisiin merionnettomuuden estämiseksi turvallisella kulkuväylällä
- tästä on ollut seurauksena aluksen karilleajo ja vaurioituminen
- vahingonkorvausta harkittaessa otetaan huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen asema ja tarpeet, sekä muut olosuhteet
Tuomiolauselma:
- 20 päiväsakkoa
- maksettava vahingonkorvausta merenkulkuhallitukselle kohtuulliseksi harkitut FIM 50 000 ja oikeudenkäyntikuluja FIM 500
Helsingin hovioikeus 21.06.1984 nro 869
Ratkaisun perustelut:
- päällikkö ei ole ennen aluksen liikkeelle lähtöä ilmoittanut aluksen navigointiperämiehelle käytettävää väylää, joten tämä on kurssia kysyttäessä antanut toisen kuin päällikön aikoman väylän mukaisen kurssin
- päällikkö ei ole tarkistanut saamaansa kurssia vaan on, katsoen aluksen olevan liian paljon vasemmalla, korjannut kurssin, minkä seurauksena alus on ajanut karille
- muuten raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotut perusteet
Tuomiolauselma:
- merenkulkuhallitukselle Suomen valtion edustajana vahingonkorvauksena suoritettava määrä alennetaan määrään FIM 30 000
- muilta osin raastuvanoikeuden päätös jää pysyväksi
Korkein oikeus 22.03.1985 D:R 84/649 N:o 702
- Valituslupaa ei myönnetty
Valtiokonttori
Päällikkö haki valtiokonttorilta korvausvelvollisuudesta vapauttamista kohtuussyihin vedoten. Hakemuksen tutkittuaan valtiokonttori päätti alentaa päällikön maksettavaksi tuomitun vahingonkorvauksen määrään FIM 5 000
Omat subjektiiviset kannanotot |