03.04.2011

Karhu

Kokkolasta Ykspihlajan satamasta merelle avustustehtäviin lähtenyt jäänmurtaja ajoi 4 minuuttia laiturista lähtönsä jälkeen kahden väylän välissä olevalle matalikolle saaden pohjakosketuksen.

Aika

• 13.05.1981 kello 13.09

Paikka

• Lahdenperän väylän ja Mullinperän väylän välissä oleva matalikko
• Kråkholmen 235°, etäisyys 0,3 mpk
• aallonmurtajan pää 347°, etäisyys 0,4 mpk
• merikartta nro 52 A

Alus

• Jm Karhu
• brutto 2720,72 rekisteritonnia
• pituus 69,10 m; leveys 17,40 m
• syväys keulassa 6,10 m ja perässä 6,50 m
• vauhti n. 6 solmua

Tapahtumaselostus

Jm Karhu lähti Ykspihlajan satamasta avustustehtäviin 13.5.1981 kello 13.05. Komentosillalla oli päällikön lisäksi 2. perämies navigoitsijana karttahytin puolella ja puolimatruusi ruorissa.  Sää oli selkeä ja aurinkoinen.  Näkyvyys oli muuten hyvä, mutta vähäi­nen usva maan puo­lella ja voimakas kimmellys veden pinnassa hei­kensivät sitä jonkin verran.

Alus tuntui päällikön mielestä olevan liiaksi vasemmalla Lahdenpe­rän linjaan nähden, joten hän antoi ruorimiehelle komennon ohjata kurssille 295°, jonka hän uskoi vievän aluksen neljä astetta lähemmäksi Lah­denperän linjaa.  Alus oli ehtinyt kulkea vain noin 3,5 kaapelia, kun kellon ollessa 13.09 tuntui kaksi vavahdusta merkki­nä pohjakosketuksesta.  Samalla alkoi vasemman keulapotkurin häly­tin soida.  Päällikkö asetti kahvat nolla-asentoon ja totesi aluk­sen ajaneen karille.  Luotaukset aloitettiin aluksen ympärillä ja todettiin aluksen keulassa olevan noin metrin verran liian vähän vettä.  Vuotoja havaittiin vasemmassa potkuritunnelissa ja joissa­kin pohjatankeissa.

Syyttäjä

• Helsingin I kaupunginviskaali Jorma Uski

Vastaaja

• Jm Karhun päällikkö / AA Henrik Langenskiöld

Asianomistaja

• Suomen valtio / merenkulkuhallitus / OTK Hannu Makkonen

Kuultavana

• Helsingin merenkulkupiirin apulaismerenkuluntarkastaja Veikko Inkinen

Syyte:

Päällikkö

• ei ole ilmoittanut perämiehelle ajosuunnitelmaa
• ei ole tarkastanut aluksen kurssia ennen laiturista lähtöä
• on luottanut aluksen ohjailussa olettamuksiin ja on näin laiminlyönyt mitä hänen velvollisuutenaan olisi ollut hyvänä merimiehenä tehdä merionnettomuuden estämiseksi
• tästä huolimattomuudesta on ollut seurauksena Karhun karilleajo ja vaurioituminen

Merenkulkuhallitus

• yhtyi syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaati päällikön velvoit­tamista korvaamaan alukselle aiheuttamansa vauriot FIM 1 508 066,33 sekä oikeudenkäyntikulut

Päällikön vastine:

• kokeneiden merikapteenien keskuudessa ei yleensä anneta käskyjä siitä millä tavalla ajetaan ulos asemapaikan laiturista, josta on aikaisemmin lähdetty satoja kertoja
• tarkoituksena oli ollut käyttää väylää, jota pitkin Karhu ja muut jäänmurtajat yleensä ajavat
• päällikkö ei ollut tiennyt, että perämies ei ollut aikai­semmin ajanut ulos Kokkolasta (perämies oli juuri tullut sijaiseksi jäänmurtajaan)
• Lahdenperän ja Mullinperän väylien linjataulut olivat tapahtumahetkellä niin  heikossa  kunnossa, etteivät ne riittävästi erottuneet taustasta - huonoon näky­vyyteen vaikutti myös se, että aurinko oli linjataulujen takana ja merenpinnasta heijastui voimakas kimmellys
• valtio on laiminlyönyt linjataulujen huollon ja kunnossa­pidon sillä seurauksella, että väylien merkinnät ovat olleet puutteelliset - jos linjataulut olisivat olleet lain edellyttämässä kunnossa olisi kurssivirhe huomattu ja korjattu ajoissa
• kun linjat yhtäkkiä katosivat ja navigointiperämies tämän lisäksi antoi virheellisen kurssin syntyi yllättäen ja yhtäkkiä normaaliolosuhteista poikkeava navigoin­titilanne
• tilanteen harkitsemiseen ei ole jäänyt riittävästi aikaa, kun jo karille ajettiin
• merilain 67 §:n mukaan työntekijän asemassa olevan pääl­likön vahingonkorvausvastuuseen on sovellettava vahingon­korvauslain määräyksiä, joiden mukaan vahin­gonkor­vausta ei ole lainkaan tuomittava, jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus
• jos oikeus katsoo pääl­likön syyllistyneen tuottamukselli­seen virhearviointiin, ei hänen viakseen voi jäädä kuin lievä tuottamus, jolloin hän ei voi joutua kor­vausvel­volliseksi tässä asiassa
• siinä tapauksessa, että oikeus katsoo päällikön suurem­malla tuottamuksella kuin lievällä aiheuttaneen aluksen karilleajon ja tämän vuoksi velvoittaa pääl­likön suorit­tamaan vahingonkorvausta, on vahingonkorvausta sovitelta­va merilain 67 §:n mukaan ottaen huomioon syylli­syyden määrä, vahingon suuruus ja muut olosuhteet
• vakuuttamiskiellon johdosta Suomen valtio ei vakuuta jäänmurtajiaan ja siirtää näin osan laivaisäntäriskis­tään päälliköidensä kannettavaksi - tämä on katsottava koh­tuuttomaksi ja vastoin nykyistä yleistä meren­kulku- ja vakuutuskäytäntöä
• jos Suomen valtio olisi vakuuttanut jm Karhun, olisi se saanut vakuutuskorvauksen karilleajovahingosta vakuu­tusyhtiöltä eikä olisi voinut kohdistaa vahingonkor­vaus­vaatimusta päällikköä vastaan
• vakuutuksenantajan mah­dollinen regressioikeus aluksen päällikköä vastaan olisi tämän jälkeen määräytynyt vakuu­tussopimuslain 25 §:n mukaisesti siten, että vain tahal­lisesti tai törkeällä huolimattomuudella aiheute­tuista vakuutustapahtumista syntyisi regressioikeus
• Suomen valtion voidaan katsoa käyttävän jäänmurtajiinsa itsevakuutusta - VSL 25 § on sovellettava itsevakuu­tuk­seenkin
• koska päällikkö ei ole syyllistynyt tahallisuuteen tai törkeään tuottamukseen ei valtio voi kohdistaa häneen vahingonkorvausvaatimusta

Merenkulkuhallitus:

• linjataulut ovat Kokkolan kaupungin hoidossa eikä MKH ole niistä vastuussa
• uutta vahingonkorvauslakia laadittaessa oli tiedossa, että valtio ei vakuuta omaisuuttaan ja asia järjestet­tiin VahL:n 4 luvussa

Ratkaisun perustelut:

• päällikkö on laiminlyönyt ilmoittaa aluksen kulkuväylän aluksen matkareitistä huolehtivalle perämiehelle ja tarkastaa ennen matkalle lähtöä sen, että alusta kulje­tettaisiin merionnettomuuden estämiseksi turvalli­sella kulkuväylällä
• tästä on ollut seurauksena aluksen karilleajo ja vaurioi­tuminen
• vahingonkorvausta harkittaessa otetaan huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen asema ja tarpeet, sekä muut olosuhteet

Tuomiolauselma:

• 20 päiväsakkoa
• maksettava vahingonkorvausta merenkulkuhallitukselle kohtuulliseksi harkitut FIM 50 000 ja oikeudenkäyntikuluja FIM 500

Ratkaisun perustelut:

• päällikkö ei ole ennen aluksen liikkeelle lähtöä ilmoit­tanut aluksen navigointiperämiehelle käytettävää väylää, joten tämä on kurssia kysyttäessä antanut toisen kuin päällikön aikoman väylän mukaisen kurssin
• päällikkö ei ole tarkistanut saamaansa kurssia vaan on, katsoen aluksen olevan liian paljon vasemmalla, korjan­nut kurssin, minkä seurauksena alus on ajanut karille   
• muuten raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotut perusteet

Tuomiolauselma:

• merenkulkuhallitukselle Suomen valtion edustajana vahin­gonkorvauksena suoritettava määrä alennetaan määrään FIM 30 000
• muilta osin raastuvanoikeuden päätös jää pysyväksi

• Valituslupaa ei myönnetty

Valtiokonttori

Päällikkö haki valtiokonttorilta korvausvelvollisuudesta vapautta­mista kohtuussyihin vedoten.  Hakemuksen tutkittu­aan valtiokonttori päätti alentaa päällikön maksettavaksi tuomitun vahingonkorvauksen määrään FIM 5 000

Omat subjektiiviset kannanotot