20.03.2011 HM (TL)

Grynge

Karilleajo

Hiililastissa Gdyniasta, Puolasta Vaasaan matkalla ollut ruot­sa­lai­nen ms Grynge ajoi karil­le kääntyessään navi­goin­tivir­heen takia Gås­grund - Tjär­bådan lin­jalta liian aikaisin seuraavalle linjalle

Aika         4.11.1973 kello 04.45

Paikka     

  • Vaasan saaristo, Gåsgrund - Tjärbådan linja
  • 63°7,5 N   21°8,9 O

Alus

  • ms Grynge
  • brutto 3 453 rekisteritonnia
  • pituus 105,4 m; le­veys 15,3 m
  • syväys keulassa 6,13 m ja perässä 6,41 m
  • nopeus n. 12 - 13 solmua

Luotsiasema Vaasa, Rönnskär

Tapahtumaselostus:

Ms Grynge lähti 2.11.1973 4 546 tonnin hiililastissa Gdynias­ta Vaasaan.  Alus oli myös edellisellä matkalla käynyt Vaasassa.  Edellisellä mat­kalla Vaasaan oli tutka osoittautunut olevan epäkunnossa. Vaasaan tilattu asiantun­tija oli tutkinut sen ja todennut, että korjaami­seen tarvitaan varaosia, joita ei sillä hetkellä ollut saatavilla. Näitä tilat­tiin ja pää­tet­tiin korjata tutka aluk­sen tultua toisen kerran Vaa­saan. Näin ollen tutka ei ollut käy­tössä karilleajoajankoh­tana.

Luotsi tuli aluk­seen Rönns­kärin luot­siasemal­ta 4.11.1973 kello 03.00. Alus oli käsiohjauksessa.  Sääolosuhteet olivat erinomaiset ja näkyvyys hyvä.  Luotsi huolehti navigoin­nista ja antoi ohjeet ruori­mie­hel­le, joka to­teut­ti ne.

15 minuuttia luotsin alukseen saapumisen jälkeen, varmistettuaan, että ohjeiden anto luotsin ja ruorimiehen välillä toimi ongelmit­ta, aluk­sen pääl­lik­kö il­moit­ti pois­tu­van­sa komen­tosil­lal­ta. Luotsi ei esittänyt eriävää mielipidettä. Komentosillalle jäi aluksen toinen perämies.  Luotsi seurasi itse, että ruorimies toteutti pyydetyt kurssinmuutokset.  Perämies seurasi navigointia ainoastaan merikortin avulla.

Aluksen ohitettua Glopstenin loiston se jatkoi Gåsgrund - Tjärnbå­dan linjaa. Aluksen piti merikortin mukaan sen jälkeen kääntyä vasemmalle päästäkseen Koppar-Furuskär - Stora Högskär -linjal­le.  Luotsi antoi vähän ajan kulut­tua käskyn kääntyä vasempaan ja lähes välittömäs­ti sen jälkeen kello 04.45 alus ajoi täydellä vauhdilla karille.

Alus sai pohjakosketuksessa vaikeita pohjavahinkoja ja irrotettiin Finska Bärgnings Ab Neptunin avustuksella.  Irrotuksen yhteydessä heitettiin osa hiililastista yli laidan ja sen lisäksi osa lastis­ta tuhoutui pohjakosketuksen aiheuttaman vuodon takia.

Alus vietiin Sölvesborgin telakalle Ruotsiin, jossa sitä korjat­tiin 17.11. - 19.12.1973 ja se palasi liikenteeseen 20.12.1973.

Oikeudenkäynti

Kantajat / Jan Melander, Robert Liljeström, Lennart Landrén

  • Aktiebolaget Rob. Myrsten, Slite
  • Sveriges Ångfartygs Assurans Förening, Göteborg
  • Vakuutusosakeyhtiö Pohjola, Helsinki

Vastaajat

  • Eläkkeellä oleva luotsi / Henrik Langenskiöld
  • Suomen valtio/merenkulkuhallitus /Heikki Valkonen, Hannu Makkonen
MKH:ta vastaan esitetyt väitteet:
  • valtiolla on suora, ensisijainen vastuu luotsin aiheuttamasta vahin­gos­ta, kun vahinko on tapahtunut ennen kuin vahingonkor­vauslain 3:7:n sään­nös, joka poisti valtion vastuun luotsin aihe­ut­ta­mas­ta vahin­gosta, tuli voi­maan 1.9.1974
  • väylä Vaasaan oli puutteellisesti merkitty pimeässä kulkua varten.
  • merenkulkuhallitus on laiminlyönyt antaa luotseil­le ohjeet navi­goin­nis­ta väy­lällä pimeän aikaan
  • varustamon nettorahtimenetys karilleajon johdosta on ollut SEK 388 870,30
  • Assuransförening on maksanut vahingon johdosta SEK 2 487 731,00
  • Pohjola on maksanut lastin vakuuttajana FIM 95 546,54
  • Luotsi ja Suomen valtio ovat yhteisvastuullisesti velvolliset korvaamaan nämä menetyk­set sekä kantajien oikeudenkäyntikulut
MKH:n vastine
  • Valtion vastuu vahingosta, jonka luotsi on aiheuttanut ennen 1.9.1974 määräytyy HM 93 §:n sekä lain valtion vastuusta virka­miehen aiheuttamasta vahingosta (18.5.1927) mukaan.  Näiden lainkohtien mukaan vastaa valtio luotsauksesta aiheutuneesta vahin­gos­ta vain siinä tapauksessa, että virkamies on tuomittu vahingonkorvaukseen eikä korvausta ole voitu saada virkamiehel­tä.  Näin ollen valtion vastuu luotsauksesta aiheutuneesta vahin­gosta voi olla vain tois­si­jais­ta.
  • väylä oli asian­mukai­sesti hoidettu ja mer­kitty
  • luotsien koulutuksesta  ja ohjeiden antamisesta heille on huo­leh­dit­tu asian­mu­kai­ses­ti
  • Luotseilla, jotka ovat merenkulkuhallituksen palveluksessa, täytyy olla ohjauskirja. Lisäk­si luot­sin tulee olla pereh­tynyt meren­kul­ku­halli­tuk­sen 19.10.1971 vah­vista­miin luot­sausoh­jeisiin sekä luotsi­palve­lumääräyksiin.
  • Luotsille ei myönnetä ohjauskirjaa eikä lisäohjauskirjaa ennen kuin hän on suorittamalla kokeen osoittanut olevansa ky­kenevä suorittamaan luotsauksia kaikilla väylillä, jotka kuulu­vat luot­sausalueeseen sekä hyvän näkyvyyden vallitessa että pimeäs­sä.
  • Muutoksista väylämerkinnöissä ilmoitetaan merenkulkuhallituksen julkaisussa "Tiedonantoja merenkulkijoille", joka julkaistaan kolme kertaa kuukaudessa. Julkaisu lähetetään mm. kaikille luot­siasemille ja sen lisäksi luotsiosastojen päälliköt valvo­vat, että jokaisella luotsiasemalla on viimeisin julkaistu merikortti kyseiseltä luotsausalueelta.
  • Päällikkö toimi hyvän merimiestavan vastaisesti jättäessään navigoinnin luotsin ja perämiehen vastuulle ja poistuessaan itse komentosillalta, vaikka mahdollisuudet navigoida turvallisesti Vaasan karikkoisessa saaristossa olivat huonot tutkan olles­sa rikki.
  • Perämies toimi hyvän merimiestavan vastaisesti, koska hän ei seurannut navigointia erityisen tar­kasti, vaikka tiesi tutkan olevan rikki eikä var­mis­ta­nut luot­sil­le aluksen vauhdista annet­tu­jen tietojen paikkansapitävyyttä.

Luotsia vastaan esitetyt väitteet:

  • Vastuu navigoinnista on siirtynyt yksin luotsille aluksen pääl­likön poistuessa komentosillalta.
  • Luotsi on syyllistynyt törkeään tuottamukseen ajaessaan täydellä vauhdilla ja määrätessään kurssimuutoksen kuljetuksi arvioimansa matkan perus­teella, jonka hän oli laskenut aluksen nopeuden ja kuluneen ajan perus­teel­la.

Luotsin vastine:

  • Luotsi on päällikön neuvonantaja eikä hänellä ole itsenäistä vastuuta navigoinnista.  Päälliköllä on korkein määräysvalta aluksella ja hän vastaa aluksen ohjauksesta luotsin antamien ohjeiden mukaan.
  • Aluksen tutka oli pois käytöstä ja luotsi käytti tarjolla olevia navi­gointikeinoja. Ohjeet perustuivat tietoihin aluksen nopeudesta, etäisyydestä ja ajasta sekä kompassikurssiin ja optisiin havaintoihin.
  • Luotsi sai väärän tiedon aluksen no­peudesta, koska miehistö ei täyttänyt velvollisuuttaan tarkistaa luotsille annettujen tieto­jen oikeellisuutta. Karilleajo johtui tästä väärästä tiedosta.  Luot­sausmetodi sinällään oli oikea.
Vaasan raastuvanoikeus 15.11.1976

Ratkaisun perustelut:

  • Luotsi on syyllistynyt huolimattomuuteen antaessaan käskyn kääntyä vasempaan, vaikka ei ole nähnyt Koppar-Furus­kär - Stora Högskär -linjaa näkyvyyden ollessa hyvä. Hän ei myös­kään ole antanut käskyä hidastaa aluksen vauhtia.
  • Perämies, joka oli komentosillalla päällikön edus­ta­ja­na ja seura­si navigointia merikortin avulla, ei huomi­oi­nut, että linja Koppar-Furuskär - Stora Högskär ei ollut näkyvissä eikä myös­kään muuten yrittänyt määrittää aluk­sen sijaintia.
  • Luotsi yksin ei ole ottanut vastuuta aluksen navigoinnista.
  • Väylä on riittävästi ja voimassaolevan merikortin mukaisesti mer­kit­ty.
  • Valtiolla ei ole ensisijaista vastuuta luotsin aiheuttamasta vahingosta.
Ratkaisu:

Syyllisyys

  • Luotsi 1/2
  • Laivaväki 1/2

Korvaukset

Ottaen huomioon vahingon suuruuden, luotsin taloudellisen tilanteen ja luotsin syyllisyyden asteen, määrätään vahingon­korvaus ottamatta huomioon valtion toissijaista vastuuta.

Kor­vausta sovitellaan merilain 67 §:n nojalla ja ­luotsi tuomitaan maksa­maan

  • Aktiebolaget Rob. Myrstenille SEK 3000,00
  • Sveriges Ång­far­tygs Föreningille SEK 20 000,00
  • Vakuutusosakeyhtiö Pohjo­lalle FIM 800,00

Kantajien vaatimuksen valtiota vastaan hylätään lakiin perustu­mattomina.

Kantajien on korvattava yhteisvastuullisesti valtiolle sen oikeudenkäyntikulut FIM 2 701,60 

Muutoksenhaku

Kantajat:

  • Luotsi on syyllistynyt törkeään tuottamukseen käyttäessään väärää luot­saus­me­to­dia.
  • Suomen valtio on vastuussa luotsin virheestä a) koska luotsaus­toiminta on julkisen vallan käyttöä ja valtio on vastuussa tässä toiminnassa laiminlyönnillä aiheutetusta vahingosta ja b) kos­ka val­tiol­la on suora, ensi­si­jainen vas­tuu ve­si­väyli­en tur­valli­suu­desta ja luot­saus kuu­luu osana tähän tur­vallisuu­teen.
  • Valtion toissijainen vastuu on otettava huomioon tuomittaes­sa luotsi vahingonkorvaukseen.  Korvausta ei tällöin saa sovitel­la luotsin taloudellisen tilanteen perusteella.

Luotsi:

  • Karilleajo johtui luotsin saamista vääristä tiedoista.
  • Päällikkö vastaa vahingosta, joka on johtunut siitä, että hän on antanut luotsille vääriä tietoja olosuhteista, jotka vaikuttavat luotsauksen suorittamiseen.

Merenkulkuhallituksen vastine:

  • Valtio on vastuussa luotsin virheestä ainoastaan toissijaisesti.
  • Väylässä ei ole mitään sellaista vikaa, joka olisi aiheuttanut karilleajon.
Vaasan hovioikeus 1.12.1977
  • Ei muutosta
  • Kantajien korvattava MKH:lle yhteisvastuullisesti oikeuden­käyn­tiku­lut FIM 3000,00

Korkein oikeus 15.5.1980  

  • Ei muutoksenhakulupaa
  • Kantajien korvattava yhteisvastuullisesti MKH:lle oikeudenkäyn­tikulut FIM 500,00.

Omat subjektiiviset kommentit

Tähystäjä oli byssassa keitämässä kahvia.  Tämä sekä Pronton tapauksessa vastaavissa puuhissa byssassa kahvia keittänyt tähystäjä ovat saaneet sivuston ylläpitäjän vakavasti pohtimaan olisiko komentosillan integroituun navigointilaitteistoon sisällytettävä elektrooninen kahvin/teenkeitin riittävän komentosiltamiehityksen turvaamiseksi myös janon yllättäessä.  (Tämä laatijan subjektiivinen käsitys vahvistui voimakkaasti niiden 15 pitkän vuoden aikana, joina käsiteltiin Anna A nimisen aluksen teestä aiheutuneita käännösongelmia useassa oikeusasteessa.)

Tietooni ei ole tullut sellaista tapausta, jossa yksityinen varustamo tai vakuutusyhtiö olisi karhunnut luotsilta oikeuden päätöksessä mainittuja vahingonkorvauksia.

Totean noista "muhkeista" 70- ja 80- lukujen oikeudenkäyntikulukorvauksista päätellen, että merioikeudenkäynneissä on siirrytty sittemmin mikrotaloudesta makrotalouteen.